2015 - 2016

2015. Jo ennen kuin vuosi vaihtui olin mä päättänyt, että tästä vuodesta tulee mun elämäni paras, en antaisi minkään mennä pieleen. No, eihän semmosta voi vaan päättää. Kuitenkin tämä vuosi on ollut yksi hienoimmista ja merkittävimmistä vuosista mun elämäni aikana. Tein ensimmäistä kertaa kokonaan yksin todella ison päätöksen, joka muutti mun elämän ihan kokonaan. Parasta oli, etten ole vieläkään katunut tätä päätöstä, en sekuntiakaan.
Muutin ensimmäistä kertaa asumaan kokonaan yksin. Se tuntui pelottavalta, vapauttavalta ja hassulta. Tykkäsin ja en tykännyt. Toisaalta, en ole ikinä ollut sellainen ihminen joka viettää omaa aikaa kotona, vaan yleensä huhdon paikasta toiseen minuutttiaikataululla. Siispä ei niin väliä kenen kanssa asun, saatika missä.
Pääsin ylioppilaaksi. Huh. Sitä oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Parhaat kaverit olivat saaneet lakin edellisenä kesänä ja niillä oli ollut niin kivaa. Ja mä vaan vielä lusin lukiossa. Onneksi munkin vuoro tuli ajallaan. Ja se koko päivä, 30.toukokuuta, oli yksi parhaista. Juhlat olivat ihanat, ihmiset olivat ihania, ruoka oli ihanaa, kuvat olivat ihania, musiikki oli ihanaa ja totta kai jatkobileet olivat ihanaakin ihanammat.
Sain unelmieni opiskelupaikan. Sain sen mitä en tiennyt haluavani "ennen kuin oli liian myöhäistä". Kun tiesin haluavani opiskella viittomakielen tulkiksi, luulin sössineeni haun niin, etten ikinä pääsisi sinne. Pääsin kuitenkin. Myös tämä päivä oli yksi elämäni parhaista.
Sitten tärkeimmät. Tutustuin aivan uskomattomiin ihmisiin, joista tuli mulle tärkeempiä kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Myös tuntuu, että välit vanhoihin kavereihin syventyivät entisestään.
Vaikka harmittaviakin asioita tapahtui, sellaisia joita en haluaisi enää edes mainita, luulen voivani todeta vuoden 2015 olleen kokonaisuudessaan melko hyvä. Ei ehkä elämäni paras vuosi, jos sellaista on edes olemassa, mutta kohtuu hyvä kuitenkin.

DSC_9906 DSC_0377 DSC_0369 DSC_0495_a DSC_0208 DSC_0019 DSC_0305 DSC_0154 DSC_0074 DSC_0029
2016. Kohtuu hyvä vuosi takana, ei yhtä ainuttakaan uuden vuoden lupausta. Mitä voisin odottaa? Stressiä, muutosta, naurua. Siinä ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Olen jo päättänyt mitä teen ensi jouluna, me ollaan Allun kanssa suunniteltu pientä lomamatkaa kesän alkuun, en tiedä saanko töitä ja kesä on muutenkin kokonaan yksi iso kysymysmerkki, huhtikuu tuntuu olevan jo nyt täyteen buukattu ja tämä mun pakkomielteinen suunnittelu kutittelee mun stressinystyröitä. Odotan tätä vuotta innolla, haluan yrittää elää hetkessä, siinä voisi olla uuden vuoden lupaus mulle: elä enemmän hetkessä

4 kommenttia

  1. Kirjoitat ihanasti!! Tää oli tosi kiva postaus lukea ja hirmu kivoja kuvia oot valinnut tähän postaukseen :)

    Toivottavasti vuodesta 2016 tulee edellistä parempi :)

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Mäkin tykkäsin kovasti tavasta miten olit tän kirjoittanut! Tosi mukava postaus! :)

    VastaaPoista