Ystäväni Finrexin

1 2 3

Kun mä maanantaiaamuna heräsin, olin väsymyksestä huolimatta täynnä intoa ja tarmoa, sillä vihdoin, vihdoin, mua odotti kunnon kokonainen treeniviikko. Sekä viime että edellisellä viikolla olin joutunut pitämään lepoviikon tai skippaamaan monta treeniä noidannuolen takia. Näitä edeltävällä viikolla jalkatreeni jäi välistä, sillä polveni reistaili. Maanantaiaamuna kaikki oli hyvin ja olin vain enemmän kuin valmis pääsemään takaisin treenien pariin.

Maanantaina kävimme Allun kanssa lenkillä ja tiistaina oli salipäivä. Keskiviikkona heräsin kurkku kipeänä. Ei paha, en olisi tänään muutenkaan ehtinyt treenata, joten lepään ja menen huomenna. Silloin on varmasti parempi olo. Ja torstaina oli ihan todelliset flunssan ensioireet käsillä, joten hyvästelin haaveeni kokonaisesta treeniviikosta.

Kaivoin eilen esiin vanhan ystäväni Finrexinin, jonka joulun jälkeen hautasin lääkelaatikon pohjalle. Nyt oli nöyränä etsittävä kuoma taas mukaan kuvioihin. Toivottavasti tämä ei ole yhtä pitkäveteinen ja hankala flunssa kuin viimeksi, just nyt haluan vain parantua.

Kaikki poppaskonstit ja vinkit flunssan selätykseen ovat enemmän kuin tervetulleita!

Ei kommentteja