Mä olen haaveilija

3.1 3.2 3.3 3.4 3.5

No mähän olen. Pienestä asti mulla on ollut unelmia ja haaveita, sellaisia pöhköjä pieniä asioita, jotka oon välttämättä halunnut toteuttaa. Halusin pienenä monia asioita; sen lisäksi, että olisin mielestäni ollut aivan loistava Kim Possible, halusin myös muun muassa kukkakauppiaaksi. Niinpä keräsin kukkakimppuja ja perustin kotitien varteen kukkakaupan. Niin helppoa se oli. Vanhemmaksi kasvaessani, haaveetkin ovat muttuneet ja niistä on tullut ehkä vähän järkevämpiä ja suurempia, myös vaikeampia toteuttaa.

Kaikkialla on vihreää ja kaunista. Niin hiljaista, lukuunottamatta lintujen laulua ja kaukana hurisevia autoja, niiden kiitäessä pikatiellä, kuka mihinkin määränpäähän. Istun kalliota peittävän sammaleen päällä ja katselen kuinka suurien mäntyjen oksat heilahtelevat kevyesti tuulessa. Suljen silmäni auringon lämmittäessä kasvojani ja annan mielikuvitukselleni vallan.

Mun mielestä kaikkien ihmisten pitäisi osata haaveilla ja unelmoida. Eikä vain osata, vaan tietoisesti tehdä niin! Niiden avulla on helppo asettaa itselleen tavoitteita, koska ne ovat asioita, joita oikeasti haluaa. Silloin on mielestäni vaikea asettaa rimaa liian korkealle, sillä mitä muuta et itse tekisi suuren unelman eteen, kuin kaikkesi.

Kuulisin mielelläni jonkin unelman tai haaveen, mikä just sulla on!

Ei kommentteja