Mitä mä opiskelen?

1 2

Mulle tuli kommentti, jossa toivottiin, että kertoisin mun opiskelemasta alasta. Ryhdyin fiiliksissä kirjoittamaan brainstormausta kaikesta mun opiskeluun liittyvästä ja huomasin miten paljon sanottavaa mulla olisi. Oon huomannut saman tapahtuvan myös kasvotusten, jonkun kysyessä "mitä sä opiskelet?". Vastaus "viittomakielen tulkiksi" on helppo, mutta jatkokysymysten noustessa esille, alkaa tuntua ettei asioita vain pysty selittämään lyhyesti.

Aloitin opiskeluni syksyllä 2015 Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Tulkki (AMK) 240op, kestää neljä vuotta, eli mulla on vielä reilu vuosi jäljellä. Kertoessani mitä opiskelen ja missä, ovat ensimmäiset kysymykset yleensä a) eikös viittomakieli olekin kansainvälinen kieli? b) miten Diakissa  näkyy uskonnollisuus? a) Viittomakieli ei ole kansainvälinen kieli, vaan jokaisella maalla on omat viittomakielensä. Se johtuu siitä, että viittomakielet ovat syntyneet samalla tavalla kuin puhututkin kielet, eli tarpeen mukaan. Suomessa on käytössä suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli. b) Meillä Turun Diakin toimipisteessä uskonnollisuus ei näy yhtään millään tavalla.

3 4

Kun aloitin opiskelut, en osannut viittoa edes omaa nimeäni sormiaakkosilla. Nyt pystyn helposti keskustelemaan viittomakielellä erilaisista asioista. Ensimmäisenä vuonna meille sanottiin, että paras tapa oppia uusia viittomia, on matkiminen. Itse voin allekirjoittaa tämän. Mutta yksittäisten viittomien lisäksi opettelimme ensimmäisinä vuosina viittomakielen lauserakennetta, kuurojen kulttuuria ja historiaa sekä esimerkiksi puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä. Viimeisimpään voisin mainita esimerkkeinä tukiviittomat, kuvat ja bliss-kieli. Ne eivät silti kuulu mun koulutukseen pintaa syvemmältä, sillä toisen opiskeluvuoden jälkeen luokkamme jakautui niihin, jotka valitsivat viittomakielen tulkkauksen ja niihin, jotka valitsivat puhevammaisten tulkkauksen. Ja erilaiset kommunikaatiotavat sisältyvät puhevammaisten tulkin koulutukseen.

Koko opiskeluiden ajan ovat mukana kulkevat myös harjoittelujaksot, joita sisältyy koko koulutukseen viisi. Harjoitteluissa on aluksi tarkoituksena nähdä, kuinka viittomakielen tulkki toimii työssään oikeiden asiakkaiden kanssa. Taitojen karttuessa pitäisi myös itse päästä tulkkaamaan.

5 6

Viittomakielen opettelu on vaikeaa. Vaikeampaa kuin puhuttujen kielten, ainakin mun mielestä. Puhutuissa kielissä voi kirjoittaa sanoja muistiin ja päntätä niitä myöhemmin. Ylipäätään vieraiden puhuttujen kielten tunnilla tehdään muistiinpanoja. Mulla on viisi vihkoa muistiinpanoja tallella lukion espanjan kursseilta. Jos viittomakielen tunneilta haluaa "kirjoittaa viittomia ylös", tarkoittaa se, että koulun jälkeen viittoo uudet viittomat kameralle ja tallentaa ne videon muodossa. Ne on siis pakko muistaa ainakin kotiin asti.

Viittomakieltä opiskellessa tuntuu, kuin silmiä ei voisi räpäyttää hetkeksikään tai muuten kaikki asia menee ohi. Alussa se oli tosi rankkaa ja jokaisen koulupäivän jälkeen olin valmis menemään nukkumaan. Nyt siihenkin on jo tottunut, vaikka vähäisten yöunien jälkeen meinaa viittomakielen tunneilla silmät väkisinkin painua kiinni.

7 8

Tulkkaamisen opettelu ei ole sen helpompaa. Samaan aikaan pitää intensiivisesti keskittyä asiakkaan viittomiseen, ymmärtää se ja vielä puhua sama sisältö suomen kielellä. Tai vastaavasti kuunnella tarkasti puhuttua kieltä ja tuottaa kuultu sisältö viittomakielellä. Mun mielestä jälkimmäinen on helpompaa, mutta se ei tarkoita, että olisin siinä parempi.

Spiikkaamisessa haastavinta on puhua suomen kieltä, sellaista, josta käy ilmi viittojan tyyli ja sävy. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota ilmeisiin (itse spiikkasin hymy korvissa, kuinka talvisodassa kaatui niin ja niin monta suomalaista) ja pokkaan. Viittomakielelle tulkkaamisessa on myös omat haasteensa. Viittomakielinen ilmaisu on melko hankalaa tietyissä tilanteissa ja viittoman puuttuessa pitää pystyä nopeasti luomaan ymmärrettävä kiertoilmaisu.

Mä tykkään tästä alasta tosi paljon. Viittomakieli on huippujuttu ja oon niin onnellinen, että osaan sitä. 

Ei kommentteja